(Julkaistu Pohjolan Sanomissa 25. heinäkuuta 2013)
Tosiasiat kannattaa tunnustaa – ympäristöasioissakin
Kansanedustaja Eeva-Maria Maijala on käynyt aktiivista kirjoituskampanjaa Ympäristöministeriön julkaisun ”Ympäristön kannalta haitalliset tuet” julkaisun jälkeen. Hän on pöyristynyt ”maaseudulla elämisen ja asumisen mustamaalauksesta”.
Kansanedustaja Maijalan sanavalinnat olivat sen verran tunteikkaita – vaikka jättäisi oman poliittisen kotipesäni Vihreiden parjaamisen huomiotta – että tulin jopa selailleeksi tämän julkaisun.
En voi jakaa Maijalan hurjaa tuomiota raportista. Siinä on varsin kiihkottomasti ja monipuolisesti tarkasteltu tukipolitiikkaa ja ympäristöä, listattu merkittäviä ristiriitoja tukien ja ekologisesti kestävän kehityksen välillä. Ja myös selvästi kirjoitettu, että ”mikäli tuen poistamisesta aiheutuvat haitat ovat suuremmat kuin saavutettavat ympäristöhyödyt, ei tukea kannata poistaa”.
Itse traktorilla ja autolla ajelevana, kasvihuonekaasuja röyhtäileviä lampaita kasvattavana maaseutuyrittäjänä tiedän varsin hyvin, ettei toimintani kaikilta osin ole ongelmatonta, ympäristönsuojelun näkökulmastakaan. Selkeitä faktoja ei mielestäni kannata lähteä kiistämään, mikäli haluaa säilyttää uskottavuutensa.
Katson myös velvollisuudekseni tuoda esiin työni myönteisiä vaikutuksia: tuottamani ruuan, aukean maalaismaiseman, vanhojen rantaniittyjen monimuotoisuuden, huoltovarmuuden. Ja kuten Maijalan parjaamassa raportissa todetaan, on näiden hyötyjen ja haittojen yhteismitallistaminen vaikeaa.
Yhteismitattomien asioiden arvottamiseen tarvitaan paitsi asiantuntijoita, myös maallikoita eli poliitikkoja. Kaikkea ei voi mitata samalla tikulla, vaan kyse on valinnoista ja painotuksista. Siilipuolustukseen ja itselle epämieluisten asioiden kieltämisen sijasta odottaisin Maijalalta esityksiä, kuinka yhteiskuntamme tuki- ja veroapparaattia kehitetään niin, että maaseutuelinkeinojen hyvää tehtäisiin nykyistä pienemmillä ympäristöhaitoilla.
Alkutuotanto on ainoa täysin uutta luova tuotannonala, jonka tärkeydestä olemme hänen kanssaan varmasti samaa mieltä. Kuitenkaan mustaa ei voi pestä valkoiseksi, vaikka tahtotila olisikin kova. Tunnustamalla tosiasiat päästään parempaan dialogiin muiden toimijoiden kanssa. Ja jos emme osaa toimintaamme muille perustella, joudammekin häviämään.
Petri Leinonen
Lounais-Lapin vihreiden puheenjohtaja
maaseutuyrittäjä