Lapin vihreiden kevätkokouksen kannanotto, julkaistu Lapin Kansassa 6.6.2025

Suojelupäätökset on tehty painavista ja perustelluista syistä. Elinkeinoministeri Rydmanin lausunnot suojelun purkamisesta osoittavat syvää halveksuntaa suomalaista luontoperintöä kohtaan. Suojelun purkautuessa Viiankiaavasta tulisi ennakkotapaus, jonka perusteella minkä tahansa luontokohteen voisi altistaa kaivosteollisuuden voitontavoittelulle epämääräisin perustein.

Viiankiaapa on kaksinkertaisesti suojeltu aapasuo. Se on suojeltu EU:n Natura-ohjelmassa sekä kansallisessa soidensuojeluohjelmassa. Viiankiaavan luontoarvot ovat uniikkeja ja korvaamattomia. Ehdotettu kompensaatio on heikko yritys viherpestä ympäristölle katastrofaalinen hanke. Lyhytaikaiset taloudelliset tulot eivät ole mitenkään verrannolliset ainutlaatuisen suoympäristön peruuttamattomaan tuhoon. Varsinkaan kun kansainvälisen kaivosyhtiön voitot eivät jää Suomeen.

Kaivoslain mukaan kaivosluvan haltija on velvollinen huolehtimaan, että kaivostoiminnasta ei aiheudu huomattavaa haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. On itsestään selvää, että kaksinkertaisesti suojellun alueen suojelun purkaminen ja luontoarvoiltaan korvaamattoman suoalueen turmeleminen kaivostoiminnalla väistämättä rikkoo kaivoslakia, sekä luonnonsuojelulakia. Viiankiaavan alla sijaitseva esiintymä on korkeintaan keskinkertainen, jonka merkitys ilmastokatastrofin torjunnassa ja EU:n omavaraisuudessa on mitätön, joten hankkeella ei myöskään ole erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavaa syytä. Suon ja koko alueen vesitalous muuttuu pysyvästi eikä suo palaudu ennalleen kaivostoiminnan päätyttyä. Kitiseen purkautuvat kaivoksen jätevedet vaarantavat koko Kemijoen alueen ekologian kaivoksesta alavirtaan.

On tärkeää, että tehtyjä suojelupäätöksiä kunnioitetaan. Myöskään uusien suojelupäätösten tekemistä ei tule epäröidä mikäli kohteen suojelulle on riittävät perusteet. Kansallista kaivoslakia on kehitettävä niin, että se turvaa nykyistä paremmin kestävän kehityksen, sekä luonnon monimuotoisuuden. Myös suomalaista kaivostoimintaa tulee kehittää kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, ensisijaisesti vastuullisten ja mieluiten suomalaisten toimijoiden johdolla.

Suomen luonnon alistaminen ulkomaisten kaivosyhtiöiden voitontavoittelun välineeksi on epäisänmaallinen teko. Ajat voivat olla vaikeat, mutta tulevien sukupolvien perinnön myyminen pilkkahintaan kvartaalitalouden alttarilla on kestämätön ratkaisu niin eettisesti kuin ympäristön ja talouden kannalta.